Suomalaisista 35–55 vuotiaista naisista noin joka viides kärsii virtsankarkailusta. Virtsankarkailua salataan ja hävetään, mutta ongelmasta kannattaa puhua, sillä vaivaan on olemassa tehokkaita hoitoja. Aavan asiantuntevat gynekologit ja urologit auttavat sinua virtsankarkailussa. Useimmiten virtsankarkailun arviointi ja hoito aloitetaan gynekologin vastaanotolla.
Virtsankarkailu lisääntyy iän myötä estrogeenipitoisuuden laskiessa.
Ikääntymisen lisäksi ylipaino on virtsankarkailun tärkein riskitekijä, mutta myös muut elintavat, kuten runsas nesteiden juominen ja tupakointi voivat altistaa virtsankarkailulle.
Jos karkaamiseen liittyy virtsapakon tunne ja kova kiire WC:n on kyseessä rakonseinämän liiallinen aktiivisuus tai muun virtsarakon sairauden aiheuttama oire.
Ponnistuskarkailussa virtsa karkaa äkillisen ponnistuksen, kuten yskäisyn tai aivastuksen, seurauksena.
Sekamuotoisesta virtsankarkailusta puhutaan, kun vaivassa on piirteitä sekä ponnistus- että pakkokarkaamisesta.
Harvinaisempi ilmiö on ns. ylivuotoinkontinenssi, jossa rakko tyhjenee huonosti ja virtsaa karkaa, kun rakko täyttyy yli omien rajojensa.
Virtsaamisvaivojen perustutkimuksia ovat virtsanäyte (PLV) ja virtsaamispäiväkirja, virtsateiden/virtsarakon ultraäänitutkimus (jäännösvirtsan määrittäminen) ja gynekologinen tutkimus.
Lääkärisi arvioi tarvittavien tutkimusten laajuuden vastaanotolla. Tarvittaessa lääkäri määrää myös virtsarakon tähystyksen ja virtsan solunäytteen tutkimuksen.
Oikea hoito on mahdollista vasta, kun virtsan karkaamisen syy on selvitetty.
Pakkokarkaamista ja tiheävirtsaisuutta voidaan helpottaa elintapamuutoksin ja rakkoa rauhoittavilla lääkkeillä ja virtsarakon paikallishuuhteluilla.
Juomisen määrän vähentäminen, painonpudotus ja virtsaamistapojen huomioiminen voivat auttaa. Tupakoinnin lopettaminen auttaa myös vaivoihin.
Jos kyse on virtsatietulehduksesta, se hoidetaan lääkkein ja jatkossa huolehditaan emättimen ja virtsateiden limakalvojen hyvästä kunnosta paikallisin hormonivalmistein.
Ärtynyttä rakkoa voidaan rauhoittaa myös fysioterapeuttisesti tai uroterapeutin vastaanotolla annettavilla virtsarakon paikallishuuhteluilla.
Ponnistusinkontinenssin ensisijaisena hoitona on elämäntapamuutokset. Ylipainoisilla naisilla jo 5–10 % laihdutus vähentää merkitsevästi virtsankarkailua.
Lantionpohjan lihasten harjoittaminen on tärkeää ja lihasharjoittelussa asiantuntevan fysioterapeutin apu on hyödyksi. Asiantuntijan johdolla harjoittelu tapahtuu oikein ja on tehokasta.
Urologi tai gynekologi arvioi, voiko oireittasi hoitaa Emsella-tuolilla (kohdistettua korkeataajuista elektromagneettista impulssia antava tuoli).
Vaikeaa pakkokarkailua voidaan hoitaa rakon botuliinipistoksin (Botox), jos muut lääkkeet eivät riittävästi auta.
Virtsarakon Botox-hoito vaatii tarkkaa harkintaa ja suunnittelua, mutta oikein valituille potilaille tuo usein huomattavan avun.
Ponnistuskarkailua pystyy hoitamaan leikkauksella. Leikkaus tehdään yleensä paikallispuudutuksessa ja siinä asetetaan verkkomainen nauha tukemaan virtsaputkea (ns. TVT/TOT leikkaukset).
Leikkaustarve arvioidaan ja leikkaussuunnitelma tehdään vastaanotolla.
Apua voit lähteä hakemaan urologin, gynekologin, yleislääkärin tai työterveyslääkärin vastaanotolta. Ponnistukseen liittyvässä virtsankarkaamisessa kannattaa aloittaa selvittelyt aina gynekologin vastaanotolta.
Ennen vastaanotolle tuloa kannattaa pitää virtsaamispäiväkirjaa sekä täyttää yliaktiivisen rakon ja virtsankarkailun oirekyselyt.
Niiden läpikäyminen yhdessä lääkärin kanssa auttaa vaivan hahmottamista jo ensitapaamisella paremmin.
Varaa aika Aavaan nettiajanvarauksen kautta tai soittamalla Aavan asiakaspalveluun 010 380 3838.
Asiantuntijana palvelukuvauksessa urologian erikoislääkäri Riitta Rönkä.
Hyvä työnäkö: osa työergonomiaa ja työssä viihtymistä
Vaihdevuodet vaikuttavat työkykyyn: Oireita voi tulla jo nelikymppisenä
Ovatko rokotuksesi ajan tasalla?