Vaihdevuodet ovat ajanjakso naisen elämässä, jolloin nainen siirtyy hedelmällisestä iästä hedelmättömään elämänvaiheeseen. Vaihdevuodet eivät ole sairaus, vaan luonnollinen tapahtuma naisen elämässä.
Vaihdevuodet tarkoittavat sitä, että munasarjojen toiminta loppuu, minkä seurauksena 80 % naisilla ja munasarjallisista ihmisistä alkaa esiintyä vaihdevuosioireita.
Vaihdevuosista merkkinä on elämän viimeiset kuukautiset eli menopaussi, jonka katsotaan tapahtuneen, mikäli kuukautisia ei ole tullut enää vuoteen. Menopaussi-ikä vaihtelee hyvin paljon aina 40 ja 58 ikävuoden välillä.
Vaihdevuosien oireita voivat olla esimerkiksi kuumat aallot, yöhikoilu, mielialan vaihtelut, painonnousu, univaikeudet ja seksuaalinen haluttomuus.
Osa alkaa oireilla jo ennen varsinaisia vaihdevuosia, jolloin puhutaan esivaihdevuosista.
Vaihdevuosioireita kannattaa hoitaa, jos oireet häiritsevät elämää, esimerkiksi jos nukkuu huonosti, on paljon kuumia aaltoja ja hikoiluja tai tukirankaperäisiä särkyjä.
Jos on epäselvää, johtuvatko oireet estrogeenitasojen laskusta, tehdään tarvittaessa lisätutkimuksia, esimerkiksi kilpirauhasarvojen mittaus ja unitutkimukset.
Ennen hormonihoidon aloittamista selvitetään hoidon hyödyt ja mahdolliset riskit. Estrogeenilla hoidetaan vaihdevuosioireet ja lisäksi käytetään aina keltarauhashormonia suojaamaan kohtua, jos sitä ei ole poistettu. Jos jää epäselväksi, mistä oireet johtuvat, voidaan tehdä 3 kuukauden hormonihoitokokeilu.
Vaihdevuosien hormonihoito räätälöidään aina yksilöllisesti. Hoidossa pyritään annostukseen, joka hoitaisi kaikki tai ainakin suurimman osan oireista, ja toisaalta ei olisi liian suuri. Lääkärin vastaanottokontrollit tehdään 1–2 vuoden välein, jolloin tarkistetaan hoidon teho ja käydään läpi hyödyt ja haitat.
Estrogeeni voidaan annostella ihon kautta geelinä, suihkeena tai laastarina, jolloin se ei tutkimusten mukaan näyttäisi nostavan veritulppariskiä. Estrogeeni voidaan myös annostella tablettina suun kautta, jolloin se lisää hieman laskimoveritulppariskiä.
Hormonihoidon käytön pituudella ei ole ylärajaa tai yläikärajaa. Hoito suositellaan kuitenkin aloitettavaksi 10 vuoden sisällä viimeisistä kuukautisista.
Tärkein hyöty hormonihoidosta on vaihdevuosioireiden kuten kuumien aaltojen ja hikoilupuuskien loppuminen. Vaste saavutetaan yleensä muutamassa viikossa, joskus jopa päivissä. Nukkuminen yleensä paranee ja yöheräilyt vähenevät.
Usein estrogeenin käyttäjät kokevat myös mielialan kohentumista ja seksuaalista tyytyväisyyttä. Estrogeenin puutteesta johtuvat rytmihäiriöt ja erilaiset kivut yleensä helpottuvat. Jos ainoa vaihdevuosioire on emättimen limakalvojen kuivuus tai yhdyntäkivut, suositellaan paikallista emättimeen annosteltavaa estrogeenihoitoa.
Tärkeimmät hormonihoidon pitkäaikaishyödyt ovat vaikutukset sydän- ja verisuonielimistön terveyteen ja osteoporoosiin. Estrogeenihoito vähentää myös riskiä sairastua tyypin 2 diabetekseen. Estrogeenihoito estää tehokkaasti luukatoa eli osteoporoosia niin kauan kun hoitoa käyttää.
Estrogeenihoidon pelätyin riski on rintasyöpäriskin kasvaminen. Länsimaisen naisen riski sairastua rintasyöpään on iso, arviolta joka seitsemäs tai kahdeksas nainen sairastuu elämänsä aikana rintasyöpään.
Numeroina riskin kasvaminen voidaan kuvata seuraavasti. Ilman estrogeenihoitoa 50–65-vuotiaisita naisista noin 450 naista 10 000:sta eli 4,5 % saa rintasyövän. Jos käyttää estrogeenia ja keltarauhashormonia sisältävää hoitoa 5–10 vuotta, 500 naista 10 000 naisesta saa rintasyövän, eli 5 %. Pelkkä estrogeeni lisää riskiä vähemmän, joissakin tutkimuksissa tätä riskilisää ei ole havaittu lainkaan. Kuolleisuus rintasyöpään ei lisäänny hormonihoidon käyttäjillä. (Lähde: Gynekologian oppikirja. Duodecim 2019)
Tablettimuotoinen estrogeeni nostaa myös hieman laskimoveritulppariskiä, joten sitä voi käyttää vain normaalipainoinen ja muuten terve nainen. Yli 60-vuotiaille ei suositella tablettiestrogeenia, koska tässä iässä se lisää selvästi myös aivoveritulppariskiä.
Joskus vaihdevuosioireet häiritsevät selvästi elämää, mutta hormonihoitoa ei kuitenkaan voida jonkin esteen vuoksi aloittaa. Yleisimpiä esteitä ovat sairastettu rintasyöpä ja todettu sydän- ja verisuonitauti. Myös sairastettu laskimoveritulppa voi olla tällainen syy. Silloin täytyy miettiä muita lääkkeellisiä hoitovaihtoehtoja. Ne tehoavat oireisiin heikommin kuin estrogeeni, mutta paremmin kuin lumelääke.
Markkinoille on tullut uudentyyppinen, nimenomaan kuumia aaltoja ja hikoiluja vähentävä lääke, fezolinetantti, joka ei ole hormoni. Se vaikuttaa suoraan aivojen lämmönsäätelykeskukseen vähentämällä kuumia aaltoja ja hikoiluja, jolloin se voi myös parantaa unta. Fezolinetantilla ei kuitenkaan ole muita vaikutuksia vaihdevuosioireisiin, kuten mielialaan, aivosumuun tai nivelkipuihin. Se ei myöskään estä osteoporoosia. Hoidon aikana tulee seurata maksa-arvoja kuukauden välein 3 kuukauden ajan.
Myös mielialalääkkeitä eli niin sanottuja SSRI- tai SNRI-lääkkeitä voidaan käyttää vaihdevuosioireiden hoitoon. Niitä tarvitaan usein hiukan pienempi annos kuin mielialaongelmien hoidossa. Ne vähentävät hieman kuumia aaltoja ja hikipuuskia ja parantavat mielialaa. Ne auttavat usein jonkin verran myös unihäiriöihin. Yleisin Suomessa käytetty lääke tähän tarkoitukseen on venlafaxiini.
Mielialalääkkeillä on toisaalta myös haittavaikutuksia ja ne voivat itsessään aiheuttaa kuumia aaltoja ja hikoilua. Lisäksi ne vaikuttavat monilla seksuaalisuuteen: kiihottuminen voi hidastua ja orgasmin saaminen vaikeutua.
Muita lääkevaihtoehtoja on gabapentiini, joka on tunnettu hermokipulääkkeenä ja epilepsian hoidossa. Sen käyttö pitää aloittaa pienellä annoksella hitaasti nostaen. Se vähentää kuumia aaltoja ja niiden intensiteettiä ja voi auttaa uneen.
Vaihdevuosien estrogeenitason voimakas lasku aiheuttaa kaikille vaihdevuosissa emättimen limakalvon poimujen madaltumisen, limakalvon ohenemisen ja samat muutokset myös virtsaputkeen. Nämä muutokset voivat alkaa jo ennen kuukautisten loppumista, mutta oireet tulevat usein esille vasta muutaman vuoden kuluttua menopaussista.
Oireena voi olla paikallista ärsytystä, kutinaa ja kuivuutta emättimessä, yhdyntäkipuja, tihentynyttä virtsaamisen tarvetta, virtsankarkailun pahenemista ja virtsatietulehduksia. Tätä limakalvon surkastumaa hoidetaan paikallisestrogeenivalmisteilla. Jos käytössä on koko kehon estrogeenihoito, paikallishoitoa voi silti tarvittaessa käyttää.
Paikallisestrogeenivalmisteet ovat emättimeen asetettavia puikkoja, tabletteja tai voiteita tai paikallishoitorengas. Puikkoja käytetään ensin 2 viikkoa joka ilta ja sitten useimmiten 2–3 kertaa viikossa. Paikallishoito hoitaa nimensä mukaisesti emätintä, emättimen aukkoa, virtsaputkea ja rakon kaulaa. Paikallisestrogeenihoito ei imeydy mitattavissa määrin verenkiertoon eikä siten lisää minkään sairauden kuten veritulppien tai rintasyövän riskiä. Toisaalta paikallisestrogeenivalmisteet eivät hoida muita vaihdevuosioireita kuin emätin- ja virtsatieoireita.
Vaihdevuosissa tapahtuvan estrogeenin vähenemisen vuoksi sydän- ja verisuonitautiriski nousee, samoin osteoporoosi- ja lihasten surkastumisriski.
Tämän vuoksi elintavoista kannattaa tarkistaa:
Tyypillisten vaihdevuosioireiden diagnosointi on yleensä lääkärille helppoa, mutta vastaavia oireita esiintyy myös erilaisten sairauksien oireina. Tärkeimmät erotusdiagnostiikassa huomioitavat sairaudet ovat uniapnea ja kilpirauhasen toimintahäiriöt.
On tärkeää muistaa, että:
Jos vaihdevuodet mietityttävät ja kaipaat oireisiin hoitoa, varaa aika Aavan gynekologille nettiajanvarauksen kautta tai soittamalla asiakaspalveluumme 010 380 3838.
Asiantuntijana palvelukuvauksessa gynekologi ja kliininen seksologi Leena Väisälä.
Oulun upouusi Aava avaa ovensa asiakkaille 10.2. – Pikkujätti tuo kaupunkiin lastenlääkäripalvelut
Liikkumattomuus – työelämän näkymätön uhka, joka maksaa enemmän kuin uskotkaan
Aava ja Pikkujätti YK:n Global Compact -jäseneksi