Vaihdevuodet on ajanjakso naisen elämässä, jolloin nainen siirtyy hedelmällisestä iästä hedelmättömään elämänvaiheeseen. Vaihdevuodet eivät ole sairaus, vaan luonnollinen tapahtuma naisen elämässä.
Vaihdevuodet alkavat kuukautiskierron muuttuessa epäsäännölliseksi ja jatkuvat vielä vuosia menopaussin, eli kuukautisten loppumisen, jälkeen. Menopaussi johtuu munasarjojen hormonitoiminnan hiipumisesta, joka tapahtuu suomalaisella naisella keskimäärin 51-vuotiaana, mutta 10 %:lla jo ennen 45 ikävuotta.
Estrogeenin eli naissukupuolihormonin puute aiheuttaa kahdelle kolmasosaa naisista vaihdevuosioireita, joita ovat muun muassa kuumat aallot, lisääntynyt hikoilu, emätinoireet, väsymys,lihas- ja niveloireet, mielialavaihtelut ja unihäiriöt. Kolmanneksella oireet kestävät yli 5 vuotta ja viidesosalla yli 15 vuotta. Oireiden voimakkuudessa on suuria yksilöllisiä eroja.
Vaihdevuosien hormonihoidolla voidaan korvata omien munasarjojen hiipunutta hormonitoimintaa. Vaihdevuosien hormonihoidon terveysvaikutuksista on keskusteltu kiivaasti julkisuudessa viime vuosina. Hormonihoidon tärkein ja kiistaton hyötyvaikutus on vaihdevuosioireiden lievittyminen ja siten elämänlaadun parantuminen.
Vaihdevuosien hormonihoidolla on muitakin edullisia terveysvaikutuksia, mutta myös potentiaalisia riskejä. Etujen ja riskien puntarointi tehdään jokaisen naisen kohdalla yksilöllisesti. Asiantunteva gynekologin arvio kokonaistilanteesta on avuksi. Päätöksen hormonihoidon käytöstä tekee kuitenkin aina nainen itse.
Alla on esitetty vaihdevuosien hormonihoitoon liittyviä terveysvaikutuksia sekä riskejä väestötasolla. Tiedot perustuvat kansallisiin ja kansainvälisiin kannanottoihin, sekä viimeisimpään tutkimustietoon. Luvut on pyritty esittämään absoluuttisina numeroina arviointia helpottamaan. On hyvä kuitenkin korostaa, että jokaisen naisen kohdalla hormonihoidon terveysvaikutukset tulee arvioida yksilöllisesti.
Vaihdevuosiin liittyvä estrogeenituotannon loppuminen lisää luiden hajoamista. Vaihdevuosista eteenpäin naisen luuntiheys pienenee noin 2 % vuodessa. Luuston tiheysmittaus on paras käytettävissä oleva keino luuston kunnon arvioimiseen. DXA-mittaus olisikin hyvä tehdä viimeistään 65 vuoden iässä. Tutkimus on syytä tehdä jo aiemmin, mikäli henkilöllä on jokin riskitekijä (hento rakenne, runsasta tupakointia, kortisonilääkitys, aiempi vakava syömishäiriö, muita altistavia perussairauksia tai suvussa osteoporoosia eli luukatoa).
Vaihdevuosien hormonihoito vähentää tehokkaasti sekä luukatoa että siitä johtuvaa murtumariskiä. Satunnaistetussa tutkimuksessa hormonihoidolla estyi vuosittain 2 lonkkamurtumaa 1000:ta naista kohden. On tärkeää muistaa, että ensisijainen keino ehkäistä luukatoa on riittävä kalsiumin ja D-vitamiinin saanti, tupakoimattomuus ja liikunta.
Sydän- ja verisuonisairaudet ovat Suomessa merkittävin sairastuvuuden ja kuolleisuuden aiheuttaja. Tilastojen mukaan naisia sairastuu sydäntapahtumiin enemmän kuin miehiä. Vaihdevuosissa olevan naisen kannattaa arvioida oma tilanne ja riskitekijät lääkärin kanssa.
Tutkimusten mukaan hormonihoito suojaa sydän- ja verisuonisairauksilta, jos terve nainen aloittaa hoidon enintään 10 vuoden päästä menopaussista. Hormonihoidon aloittamista pelkästään sydäntapahtumien estämiseksi ei kuitenkaan suositella. Jos vaihdevuosioireisella naisella on runsaasti sydän- ja verisuonisairauksien riskitekijöitä, tai jo todettu sydänsairaus, on mahdollisesta hormonihoidon käytöstä tärkeää keskustella oman gynekologin kanssa.
Syvien laskimotukosten riski väestötasolla on vuosittain noin 1–2 tapausta 1000:ta henkilöä kohden. Riski lisääntyy iän myötä. tablettimuotoiseen hormonihoitoon, varsinkin ensimmäisen 6 kuukauden aikana aloituksesta, liittyy lisääntynyt laskimotukosriski. Tämä riski on 50-59-vuotiaiden ikäryhmässä pelkällä estrogeenihoidolla neljä ja yhdistelmähoidolla 10 ylimääräistä tukosta 10 000 naisvuotta kohti. Sen sijaan Ihon kautta annosteltuna hormonihoitoon ei uusimpien tutkimusten perusteella liity lisääntynyttä laskimotukosriskiä.
Rintasyöpää todetaan suomalaisilla naisilla ikäryhmässä 50–59 vuotta joka vuosi noin 30 tapausta 10 000:ta naista kohden. Tärkeimpiä riskitekijöitä ovat ikä ja perinnöllinen alttius. Viimeisimpien tutkimusten mukaan vaihdevuosien hormonihoito, joka kestää alle viisi vuotta, ei lisää merkitsevästi rintasyöpäriskiä. Hormonihoidon lopettamisen jälkeen kohonnut rintasyöpäriski häviää viidessä vuodessa.
Yli viisi vuotta kestävään hormonihoitoon liittyy kohonnut rintasyöpäriski, joka suomalaisessa tutkimuksessa oli vuosittain keskimäärin noin 2–3 lisätapausta 10 000:ta naista kohden. Tämä riskilisä on samaa suuruusluokkaa kuin se, joka liitetään ylipainoon tai runsaaseen alkoholin käyttöön.
Uusimpien tutkimusten mukaan hormonihoidon rintasyöpäriskin lisääntyminen liittyy erityisesti yhdistelmähoitoon, mutta ei niinkään pelkkään estrogeeniin, jota voivat käyttää naiset joilta kohtu on poistettu.
Pelkän estrogeenin käyttö vaihdevuosien hormonihoitona lisää kohdunrungon syöpäriskiä. Lisääntynyt riski häviää, kun hormonihoitoon lisätään jaksoittainen tai jatkuva keltarauhashormoni. Naisille, joilta on poistettu kohtu, ei tarvitse antaa keltarauhashormonia.
Munasarjasyöpää esiintyy suomalaisilla 50–59 vuotiailla naisilla noin 3 tapausta 10 000:ta naista kohden vuodessa. Hormonihoidon vaikutuksesta munasarjasyöpäriskiin on ristiriitaisia tutkimuksia. Yksittäisen käyttäjän kannalta merkittävää munasarjasyöpäriskin lisääntymistä ei missään tutkimuksessa ole todettu.
Paksu- ja peräsuolisyöpää esiintyy suomalaisilla naisilla ikäryhmässä 50–59 vuotta noin 4 tapausta 10 000:ta naista kohden vuodessa. Hormonihoidolla näyttää olevan suolistosyövän suhteen suojavaikutus, joka on noin 1-2 tapausta vähemmän 10 000:ta hormonihoitoa käyttävää naista kohden vuodessa.
Vaihdevuosien hormonihoidossa käytetään estrogeenia eli naissukupuolihormonia yksin tai yhdessä keltarauhashormonin kanssa. Jos naiselta on poistettu kohtu, käytetään hormonihoidossa pelkkää estrogeenia. Mikäli kohtu on tallella, tulee hoitoon aina liittää keltarauhashormoni eli progesteroni. Keltarauhashormonia annetaan joko jaksoittain eli syklisenä hoitona tai jatkuvana annosteluna.
Hormonien annostelutapoja on useita:
Hormonien annoskoko määräytyy oireiden mukaan. Tavoitteena on pyrkiä käyttämään matalinta annosta, joka pitää oireet tehokkaasti poissa. Hormonihoidon kestolle ei ole ylärajaa. Jokaisen naisen kohdalla on hyvä tehdä henkilökohtainen tilannearvio vuosittain, esimerkiksi gynekologikäynnin ja reseptin uusinnan yhteydessä.
Hormonihoito on ainoa tutkitusti tehokas hoito vaihdevuosioireisiin. Vaihtoehtoiset hoidot, kuten luontaistuotteet tai soija- ja kasviestrogeenivalmisteet, eivät ole tutkimusten mukaan lumehoitoa tehokkaampia vaihdevuosioireiden lievittäjinä. Vaihtoehtoisten hoitojen vaikutuksia ei tunneta tarkkaan, koska niistä ei useinkaan ole tarjolla tutkimustietoa. Omalle gynekologille on hyvä kertoa, mikäli käyttää vaihdevuosioireisiin jotakin vaihtoehtoista hoitoa.
Varaa aika gynekologille nettiajanvarauksen kautta tai soittamalla Aavan asiakaspalveluun 010 380 3838.
Prinsiipit organisaation hyvinvointiin
On tyhmää olla kiireinen ja ylikuormittunut johtaja
Aava mukana Junctionissa – ratkaisujen äärellä mielen hyvinvoinnin tueksi