OCD eli pakko-oireinen häiriö on pakkoajatuksina ja -toimintoina ilmenevä psykiatrinen häiriö. Se alkaa usein lapsuudessa tai nuoruudessa. Oireita voidaan lievittää lääkityksellä, psykoedukaatiolla, psykoterapialla sekä niiden yhdistelmillä. Täydellinen toipuminenkin on mahdollista. Mikäli epäilet sairastavasi pakko-oireista häiriötä, hae rohkeasti Aavan ammattilaisilta apua.
OCD on lyhenne englanninkielisistä sanoista obsessive compulsive disorder, mikä tarkoittaa pakko-oireista häiriötä. Oireita ovat pakonomaiset ajatukset ja toiminnot, jotka voivat aiheuttaa ahdistusta ja häiritä merkittävästi päivittäistä elämää. Pakkoajatuksia tai -toimintoja voi esiintyä erikseenkin, mutta isolla osalla esiintyy molempia.
Mitään yksittäistä selittävää tekijää pakko-oireilulle ei ole, vaan oireilun taustalla on monia syitä. Tiedetään kuitenkin, että
Pakkoajatukset (obsessiot) ovat mieleen toistuvasti tunkeutuvia epämiellyttäviä vieraita ajatuksia, jotka eivät ole itselle tyypillisiä. Niihin saattaa liittyä vellovaa ahdistusta.
Tavallisia pakkoajatuksia ovat
Pakko-ajatuksista kärsivä tiedostaa yleensä itsekin, että hänen ajatuksensa ovat liioiteltuja ja hän yrittää vastustaa niitä. Vastustaminen voi voimistaa ahdistusta, jota hän yrittää lievittää pakonomaisilla teoilla. Pakko-ajatusten sisältö saattaa tuntua hänestä hyvin häpeälliseltä.
Pakkotoiminnot ovat
Pakkotoiminnot (kompulsiot) voivat olla toistuvaa käsien pesua, tavaroiden tarkistamista tai esineiden järjestämistä. Pakko-oireista kärsivä voi esimerkiksi palata monta kertaa kotiin tarkistamaan, onko ulko-ovi varmasti kiinni tai sähkölaitteet poissa päältä.
Pakko-oireisen häiriön oireet voivat olla lieviä, keskivaikeita tai vaikeita. Oireet saattavat vaikuttaa merkittävästi työelämään, ihmissuhteisiin ja päivittäisiin toimiin sekä rajoittaa sosiaalista elämää.
Toisaalta tarkistaminen ja huolellisuus ovat erinomaisia ominaisuuksia eivätkä sellaisenaan ilmennä sairautta. Häiriötasoinen oireilu sen sijaan voi heikentää toimintakykyä ja aiheuttaa merkittävää kärsimystä.
Jopa 90 prosentilla pakko-oireista kärsivillä on elämänsä aikana jokin muu psykiatrinen häiriö. Tavallisimmin on kyse masennuksesta, ahdistuneisuudesta tai traumahäiriöstä. Pakko-oireinen häiriö lisää myös alttiutta päihdeongelmille.
Lapsilla ja nuorilla todetaan usein samanaikaisesti neuropsykiatrisia häiriöitä. Rinnakkaisten häiriöiden erottaminen toisistaan ei ole aina helppoa, minkä vuoksi OCD-diagnoosi voi syntyä viiveellä.
Noin 1–3 prosenttia ihmisistä kärsii pakko-oireisesta häiriöstä vuoden aikana. Häiriö alkaa yleensä lapsuudessa tai nuoruudessa tyypillisesti 9-14 vuoden iässä. Lapsuudessa pakkotoiminnot, kuten toistuva peseminen, puhdistaminen, tarkistaminen ja keräily, ovat tavallisempia kuin pakkoajatukset.
Joskus oireet tunnistetaan vasta aikuisena. Diagnoosin syntyä vaikeuttaa osaltaan se, että aikuinen osaa peitellä oireitaan. Pakko-oireista kärsivä voi myös olla täysin työkykyinen eikä oireilu aiheuta merkittävää toimintakyvyn laskua.
Pakko-ajatuspainotteinen häiriö voi olla vaikea tunnistaa, sillä oireilussa on samankaltaisia piirteitä kuin yleistyneessä ahdistuneisuushäiriössä. Ahdistuneisuutta esiintyy myös pakko-oireisessa häiriössä. Lisäksi muut sairaudet ja jotkut lääkkeet voivat aiheuttaa pakko-oireita.
Noin puolella OCD eli pakko-oireinen häiriö heikentää toimintakykyä vakavasti, ja joka kuudes on häiriön vuoksi ainakin satunnaisesti työkyvytön. Pahimmillaan pakkotoiminnot voivat viedä jopa useita tunteja päivästä.
Jos tunnistat itsessäsi pakko-oireiseen häiriöön sopivia oireita ja ne haittaavat arkeasi, kannattaa hakeutua yleislääkärin tai työterveyslääkärin, psykologin tai psykiatrian erikoislääkärin vastaanotolle. Aavan asiantuntijoilla on pakko-oireisen häiriön hoidosta pitkä kokemus.
Vastaanotolle tullessa voi olla hyvä miettiä, milloin oireet ovat alkaneet, onko niitä ollut jo lapsuudessa ja miten ne ovat silloin ilmenneet ja haitanneet elämää. Oireiden haitta-aste ja vaikutus toimintakykyyn kartoitetaan kattavasti. Voit myös tehdä Mielenterveystalon pakko-oirekysely ennen vastaanotolle tuloa.
Kattavan oirekartoituksen ja haastattelun jälkeen lääkäri voi asettaa pakko-oireisen häiriön diagnoosin ja laatia hoitosuunnitelman. On tärkeää sulkea pois muut mielenterveyden häiriöt ja sairaudet, jotka saattavat aiheuttaa samankaltaisia oireita. Tarvittaessa selvitetään laboratoriokokeilla mahdolliset fyysiset tekijät oireilun taustalla.
Lievän ja joskus keskivaikeankin OCD:n eli pakko-oireisen häiriön oireita voidaan lievittää pakko-oireisen häiriön omahoito-ohjelmilla, nettiterapialla ja lyhytpsykoterapialla, jos toimintakyky ei ole merkittävästi alentunut. Hoidossa keskeistä on myös psykoedukaatio eli asianmukainen tieto hoidosta ja ennusteesta.
Ensisijaisesti suositellaan kognitiivis-käyttäytymisterapeuttisia menetelmiä, joissa hyödynnetään altistusta ja pakkoreaktion estoa. Vaikea-asteisessa oireilussa lääkitys voi olla tarpeen ennen kuin potilas kykenee psykoterapeuttiseen työskentelyyn.
Vaikeammassa OCD:ssä eli pakko-oireisessa häiriössä on saatu hyviä tuloksia kognitiiviskäyttäytymistieteellisellä psykoterapialla. Sen menetelmillä oppii muun muassa lähestymään ahdistavia ajatuksia ja tilanteita asteittain. Saat keinoja, joita voit myöhemmin hyödyntää itsenäisesti omassa arjessasi.
Kognitiiviskäyttäytymistieteelliseen psykoterapiaan voidaan yhdistää lääkehoito. Ensisijaisesti käytetään SSRI- eli serotoniinin takaisinoton estäjiä. Tarvittaessa niitä voidaan käyttää lievässäkin häiriössä. Lääkevaste syntyy viikkojen myötä, koska annosta nostetaan asteittain. Jos yksi lääkevalmiste ei tuota riittävää hyötyä tai ilmenee haittoja, se on hyvä vaihtaa toiseen.
Lääkitys tuottaa selvää helpotusta isolle osalle pakko-oireista kärsiville. Lääkkeet lievittävät ahdistusta ja tuovat väljyyttä mielenmaailmaan. Ne myös auttavat pakkoajatusten ja pakkotoimintojen hallintakeinojen omaksumisessa. Osalla lääkkeistä voidaan ajan myötä luopua. Täydellinen toipuminenkin on mahdollista.
Vertaistuki voi olla osa toipumista. Tukiryhmät voivat tarjota sosiaalista tukea ja ymmärrystä, mikä on arvokasta monille pakko-oireista kärsiville.
Pakko-oireilu voi vaikuttaa monin tavoin arkielämään, kuten työkykyyn, ihmissuhteisiin ja yleiseen hyvinvointiin. Vakavissa tapauksissa pakkotoimintoihin voi mennä useita tunteja päivässä. Se voi rajoittaa merkittävästi arjen toimintakykyä ja sosiaalista elämää.
Työelämässä OCD eli pakko-oireinen häiriö voi aiheuttaa seuraavia haasteita:
Hyvät ja terveelliset elintavat, kuten riittävä yöuni ja säännöllinen liikunta sekä päihteettömyys, lisäävät ahdistuksen sietokykyä. Lisäksi mindfullnes-tyyppisestä mielikuvaharjoittelusta voi olla apua. Olennaisinta on oppia erilaisia keinoja, joilla voi ohjata ajatukset pakko-oireista toisaalle.
On myös tärkeää päästää irti häpeästä, jota moni oireidensa vuoksi saattaa kokea. Häpeä voi lisätä pakko-oireita voimistavaa stressiä ja vaikeuttaa sekä avun hakemista että itsehoitokeinojen opettelua. Häpeä saattaa myös viivästyttää diagnoosin syntyä ja sitä kautta hoidon aloittamista.
Jos pakko-oireilu aiheuttaa sinulle haittaa tai heikentää toimintakykyäsi, varaa aika yleislääkärille tai työterveyslääkärille tai psykiatrin vastaanotolle soittamalla Aavan asiakaspalveluun 010 380 3838 tai internetajanvarauksemme kautta.
Asiantuntijana psykiatrian erikoislääkäri, psykoterapeutti Tarja Seuri. Tekstin tuottamisessa on käytetty apuna tekoälyä.
Prinsiipit organisaation hyvinvointiin
On tyhmää olla kiireinen ja ylikuormittunut johtaja
Aava mukana Junctionissa – ratkaisujen äärellä mielen hyvinvoinnin tueksi