Kalium

Kalium on elintärkeä kivennäisaine, joka vaikuttaa sydämen, lihasten ja hermoston toimintaan sekä nestetasapainoon ja verenpaineen säätelyyn. Sekä sen puute että liikasaanti voivat aiheuttaa vakavia ja jopa hengenvaarallisia terveyshaittoja. Kaliumin puutteen riskiä lisää nesteenpoistolääkkeiden käyttö ja liikasaannin vaaraa munuaisten vajaatoiminta. Terveillä ihmisillä kumpikin tila on harvinainen.

• Mikä on kalium?
• Kaliumin terveyshyödyt
• Kaliumin lähteet
• Kaliumin viitearvot
• Kaliumin puute eli hypokalemia
• Kaliumin liikasaanti eli hyperkalemia
• Kalium ja syöpä
• Kaliumin puutteen hoito
• Kaliumin liikasaannin hoito
• Kaliumin puutteen ja liikasaannin ehkäisy
• Ajanvaraus Aavaan

Mikä on kalium?

Kalium on yksi tärkeimmistä elimistön kivennäisaineista ja elektrolyyteistä. Se osallistuu moniin kehon toimintoihin, kuten nestetasapainon, hermoston ja lihasten toiminnan säätelyyn. Kaliumin tasapaino elimistössä on välttämätöntä, jotta keho pystyy toimimaan normaalisti.

Kaliumin terveyshyödyt

• Verenpaineen hallinta. Riittävä kaliumin saanti auttaa hallitsemaan verenpainetta ja ehkäisemään paineen nousua. Kaliumin puutos voi johtaa kohonneeseen verenpaineeseen, koska natriumin poistuminen elimistöstä vähenee ja paine nousee.
• Munuaiskivien ehkäisy. Kaliumin riittävä saanti voi vähentää munuaiskivien riskiä. Kalium lisää virtsan sitraattipitoisuutta, joka estää kivien muodostumista​.
• Luuston terveys. Kalium auttaa estämään kalsiumin vapautumista luista, mikä suojaa luustoa ja vähentää osteoporoosin riskiä​.

Kaliumin lähteet

Kaliumia on runsaasti monessa ruoassa, erityisesti hedelmissä ja vihanneksissa. Hyviä kaliumin lähteitä ovat:

• Banaanit
• Perunat
• Pinaatti
• Avokado
• Appelsiinit ja appelsiinimehu
• Tomaatit ja tomaattimehu
• Mantelit ja pähkinät
• Maitotuotteet kuten maito ja jogurtti​

Päivittäinen kaliumin tarve täyttyy yleensä syömällä monipuolisesti ja terveellisesti. Silloin ravintolisiä ei tarvita.

Kaliumin viitearvot

Kaliumin viitearvot veressä määrittelevät normaalin kaliumpitoisuuden terveessä elimistössä. Näiden arvojen perusteella voidaan arvioida, onko henkilön kaliumpitoisuus normaali, liian alhainen (hypokalemia) tai liian korkea (hyperkalemia). 

Kaliumin saantisuositus vaihtelee hieman eri lähteiden ja väestöryhmien mukaan, mutta yleiset suositukset ovat seuraavat:

• Aikuiset miehet ja naiset: Suositeltu päivittäinen saanti on noin 3 500–4 700 mg.
• Raskaana olevat ja imettävät naiset: Kaliumin tarve voi olla hieman suurempi raskauden ja imetyksen aikana.
• Lapset: Päivittäinen saantisuositus vaihtelee lapsen iän mukaan ollen 1,1-3,3 g/vrk. 14-18-vuotiailla suositus on lähes sama kuin aikuisilla.

Poikkeamat viitearvoista

• Hypokalemia (alle 3,5 mmol/l): Alhainen kaliumpitoisuus, joka voi johtaa lihasheikkouteen, lihaskouristuksiin ja sydämen rytmihäiriöihin ja sydämen vajaatoimintaan.
• Hyperkalemia (yli 5,0 mmol/l): Korkea kaliumpitoisuus, joka voi aiheuttaa lihasheikkoutta, sydämen rytmihäiriöitä ja vakavimmissa tapauksissa sydämen pysähdyksen.

Kaliumarvot mitataan verikokeella. Verikoe määrätään, kun potilaalla on oireita tai riskitekijöitä, jotka viittaavat kaliumin epätasapainoon. Verikoe voi myös olla osa säännöllistä seurantaa kroonisten sairauksien yhteydessä, kuten verenpaine- ja sydämen vajaatoimintapotilailla.

Kaliumin puute eli hypokalemia

Kaliumin puutos eli hypokalemia on tila, jossa elimistön kaliumpitoisuus on liian matala. Tämä voi johtua useista syistä, joista yleisimmät ovat:

• Nesteenpoistolääkkeiden käyttö. Diureetit, joita käytetään usein korkean verenpaineen ja sydämen vajaatoiminnan hoidossa, voivat lisätä kaliumin erittymistä virtsaan.
• Pitkäaikainen oksentelu tai ripuli voi johtaa kaliumin menetykseen.
• Syömishäiriöt. Anoreksia ja bulimia voivat vähentää kaliumin saantia ja lisätä sen menetystä.
• Voimakas hikoilu. Intensiivinen fyysinen rasitus ja siihen liittyvä runsas hikoilu voivat johtaa kaliumin menetykseen.
• Lisämunuaisen kuorikerroksen liikatoiminta.

Kaliumin puute voi aiheuttaa monenlaisia oireita riippuen siitä, kuinka vakava puutos on. Oireita voivat olla 

• lihaskrampit ja lihasten heikkous
• väsymys
• ummetus
• toistuva oksentelu ja ripuli 
• kaikkein vakavimmissa tapauksissa sydämen rytmihäiriöt ja lihasten halvaantuminen

Kaliumin liikasaanti eli hyperkalemia

Kaliumin liikasaanti eli hyperkalemia on tila, jossa elimistön kaliumpitoisuus on liian korkea. Sen yleisimmät syyt ovat:

• Munuaisten vajaatoiminta. Munuaiset eivät kykene poistamaan ylimääräistä kaliumia tehokkaasti, mikä johtaa sen kertymiseen elimistöön.
• Tietyt lääkkeet, kuten ACE-estäjät, ATR-salpaajat ja kaliumia säästävät diureetit, erityisesti spironolaktoni, voivat lisätä kaliumin määrää veressä.
• Kaliumia sisältävät lisäravinteet. Liiallinen kaliumin saanti ravintolisien tai kaliumsuolojen kautta.
• Lisämunuaisten vajaatoiminta (Addisonin tauti)
• Insuliinin puute

Hyperkalemian oireet voivat vaihdella lievistä vakaviin ja ne voivat kehittyä nopeasti tai vähitellen. Oireita ovat esimerkiksi

• lihasheikkous
• väsymys
• pahoinvointi ja oksentelu
• vakavimmissa tapauksissa sydänoireet, kuten rytmihäiriöt, hengenahdistus, rintakipu ja jopa sydämen pysähdys

Kalium ja syöpä

Ei ole vahvaa näyttöä siitä, että kaliumin puute tai liikasaanti altistaisi syövälle. Hyperkalemia voi kuitenkin olla seurausta tiettyjen syöpien hoidosta tai niiden aiheuttamista munuaisvaurioista. Esimerkiksi syövän sytostaattihoidot voivat joskus vaikuttaa munuaisten toimintaan ja johtaa hyperkalemiaan.

Kaliumin puutteen hoito

Kaliumin puutetta voidaan usein hoitaa lisäämällä kaliumia sisältäviä ruokia ruokavalioon. Jos ruokavalion muutos ei riitä, lääkäri voi määrätä kaliumlisän. Kaliumlisät ovat tehokkaita, mutta niiden käyttöä tulee seurata tarkasti, koska liiallinen kaliumin saanti voi johtaa hyperkalemiaan.

Vakavissa tapauksissa, joissa potilaan kaliumpitoisuus on vaarallisen alhainen eikä suun kautta otettu kalium riitä nostamaan tasoja riittävän nopeasti tai tehokkaasti, hoitona voidaan käyttää kaliuminfuusiota. Se tarkoittaa, että kalium annetaan suonensisäisesti sairaalassa. Hoito vaatii tarkkaa seurantaa komplikaatioiden välttämiseksi​.

Kaliumin liikasaannin hoito

Hyperkalemian hoito alkaa usein ruokavaliomuutoksilla eli kaliumia sisältävien ruokien vähentämisellä. Jos hyperkalemia johtuu lääkityksestä, lääkäri voi säätää annostusta tai vaihtaa lääkkeen toiseen. Esimerkiksi kaliumia säästävien diureettien käyttöä voidaan vähentää tai lopettaa.

Ylimääräistä kaliumia voidaan poistaa kehosta myös lääkkeillä, jotka lisäävät kaliumin eritystä virtsaan (furosemidi) tai sitovat kaliumia suolistossa estäen sen imeytymisen. Vakavissa hyperkalemiatapauksissa suonensisäisesti annettava kalsium voi auttaa suojaamaan sydäntä kaliumin aiheuttamilta rytmihäiriöiltä. 

Akuutissa hyperkalemiassa voidaan käyttää esimerkiksi insuliini-glukoosi-infuusiota, joka siirtää kaliumia solujen sisään, tai munuaissairaalla dialyysihoitoa, joka poistaa kaliumia verestä mekaanisesti.

Kaliumin puutteen ja liikasaannin ehkäisy

Kaliumin puutteen ja liikasaannin ehkäisyssä tärkeintä on tasapainoinen ruokavalio, nesteytyksestä huolehtiminen, lääkkeiden käytön hallinta ja säännöllinen seuranta erityisesti riskiryhmissä. Sekä kaliumin puute että liikasaanti ovat Suomessa terveillä ihmisillä harvinaisia.

Ajanvaraus Aavaan

Jos sinulla on kaliumin puutteeseen tai liikasaantiin viittaavia oireita, varaa välittömästi aika lääkärille nettiajanvarauksen kautta tai soittamalla Aavan asiakaspalveluun 010 380 3838. Molemmat tilat voivat aiheuttaa vakavia terveysongelmia ja liikasaanti voi jopa uhata henkeä. 

Kaliumin puutteesta tai liikasaannista johtuvia ongelmia hoitavat sisätautilääkärit ja endokrinologit.

Asiantuntijana Lääkärikeskus Aavan ylilääkäri, sisätautien erikoislääkäri Ari Aimolahti. Tekstin tuottamisessa on käytetty apuna tekoälyä.